Suomessa on totuttu pitämään maanpuolustusta kokonaisturvallisuuden kulmakivenä. Viimeaikainen kehitys Euroopassa ja maailmalla on kuitenkin korostanut myös sisäisen turvallisuuden merkitystä. Vaikka suurvaltojen väliset jännitteet kasvavat, turvallisuuspoliittinen tilanne kiristyy ja katse on ulkoisissa uhissa, emme voi unohtaa sisäisen turvallisuuden toimijoitamme.
Ukrainan sota on muistuttanut meille, kuinka tärkeää on saada yhteys lähimmäisiin ja tarvittaessa viranomaisiin kriisitilanteessa. Miten varautua mobiiliverkkojen kestävyyteen ennalta, jos jokin poikkeustilanne iskisi Suomeen? Neuvoni voivat yllättää: tervehdi naapuria ja pohdi etukäteen, miten pärjäät ja reagoit sekä miten käsittelet tunteitasi. Näillä keinoilla turvaamme välttämättömät yhteydet ihmisten välillä pahassakin paikassa.
Suomi on toistaiseksi ollut laajakaistaisen viranomaisviestinnän kehittämisen kärkimaa Pohjoismaissa. Ruotsi on kuitenkin hiljattain päättänyt investoida merkittävästi verkon rakentamiseen ja Norja vauhdittaa poliittista päätöksentekoa. Menettääkö Suomi asemansa kehityksen kärjessä?
Mitä yhteiskunnallemme tapahtuisi, jos sähköt yhtäkkiä katkeaisivat tyynenä ja pilvisenä päivänä ja kriittisen infran varavoima perustuisi tuuli- ja aurinkovoimaan? Vaikka haluaisimme luopua kokonaan perinteisistä polttoaineista, se ei välttämättä ole mahdollista. Valintojen tekeminen on keskeinen osa vastuullisuutta.
Suomessa arki toimii ja rullaa. Usein unohdammekin, etteivät esimerkiksi kraanasta tuleva vesi tai pelastajien toimivat viestintäyhteydet ole itsestäänselvyyksiä. Kriittisen infrastruktuurin tärkeydestä muistuttavat vasta kriisit ja uhat, joissa suomalaisten arki ja turvallisuus hetken horjuvat.
Väitän, että elämme ajassa, jossa organisaatioille on riski olla perustelematta olemassaoloaan. Nykyinen taloustilanne pakottaa niin yksityiset kuin julkiset toimijat tarkastelemaan toimintaansa kriittisesti. Kun organisaation rooli, tehtävä ja merkitys ovat selvät, niistä kerrottava rohkeasti ja kiinnostavasti.
Kriittisen viranomaisviestinnän markkina vaatii kehittyäkseen maailmanlaajuista yhteistyötä ja oppien jakamista. Suomen ohella Yhdysvallat, Etelä-Korea ja viimeisimpänä Ranska ovat pitkällä laajakaistaisen viranomaisviestinnän kehittämisessä.
Henkisestä huoltovarmuudesta puhuminen on noussut trendiksi, mutta tärkeämpää olisi pohtia ihmisyyden ydintä. Tämä ei rajoitu pelkkään resilienssiin, vaan koskee yhteisöllisyyttä, empatiaa ja luovuutta. Ihmisenä oleminen ei ole tehtävälista.
Tietoliikenteen merkitys turvallisuudelle, viranomaisten tilannekuvan muodostamiselle ja johtamiselle on korvaamaton. Se on perusta, jonka varaan luotettava tiedonvälitys, operatiivinen tehokkuus ja päätöksenteon nopeus rakentuvat.
Tietoverkot ja uudet teknologiat mahdollistavat meille yksilöinä ja yrityksinä tehokkuutta ja uudenlaista nopeutta. Mutta mitä tapahtuu, kun kohtaamme yhteiskunnallisia haasteita, jotka vaativat meiltä enemmän kuin nopeat sormenpyyhkäisyt tai yksinkertaistetut ratkaisumallit? Apu voi löytyä yllättävästä suunnasta: kriittisestä viranomaisviestinnästä.
Millainen on painajaismaisen vastuuton organisaatio nykypäivänä? Banaaninkuorien lajittelu ja valojen sammutus ovat vastuullisuudessa jo itsestäänselvyyksiä, sivulauseen sivulauseita. Kunnianhimoinen perustehtävän kehittäminen sen sijaan ei ole.
