Tietoverkot ja uudet teknologiat mahdollistavat meille yksilöinä ja yrityksinä tehokkuutta ja uudenlaista nopeutta. Mutta mitä tapahtuu, kun kohtaamme yhteiskunnallisia haasteita, jotka vaativat meiltä enemmän kuin nopeat sormenpyyhkäisyt tai yksinkertaistetut ratkaisumallit? Apu voi löytyä yllättävästä suunnasta: kriittisestä viranomaisviestinnästä.
Millainen on painajaismaisen vastuuton organisaatio nykypäivänä? Banaaninkuorien lajittelu ja valojen sammutus ovat vastuullisuudessa jo itsestäänselvyyksiä, sivulauseen sivulauseita. Kunnianhimoinen perustehtävän kehittäminen sen sijaan ei ole.
Valtionyhtiöihin liittyy perinteisesti tehottomuuden mielikuva. Niiden toimintaa kun ei ohjaa euro, vaan erityistehtävä. Silti valtio-omisteisia Erillisverkkoja luotsaava Timo Lehtimäki ajattelee, että överi tavoite on paras tavoite. Miksi ihmeessä?
Suomi on hyvin riippuvainen digitaalisten palveluiden toiminnasta, mikä tekee meistä nykymaailmassa haavoittuvan. Kriittistä infrastruktuuria haastavat niin globaalit jännitteet kuin teknologian murroskin. Vieraskynässä Eurooppa- ja omistajaohjausministeri kertoo, miten Erillisverkkojen kaltaisten valtion ICT-toimijoiden olemassaolo ja kehittyminen turvaavat Suomen selustaa.
Erillisverkoissa työskentelee asentajia, jotka tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. He huolehtivat siitä, että tietoliikenneverkon yhteydet toimivat kaikissa olosuhteissa. Mitä nämä ympäri Suomea työskentelevät asentajat oikeastaan tekevät? Millaisia heidän työpäivänsä ovat?
Kuvittele poliisi, pelastaja tai muu viranomainen liittymä- ja puhelinkaupoille. Millaisia kriteereitä hän listaisi myyjälle? Viranomaisviestintä on siirtymässä laajakaistaiseen aikaan, mikä mahdollistaa entistä tehokkaamman toiminnan ja yhteistyön esimerkiksi onnettomuustilanteessa – ja silloin tavanomaiset työkalut eivät riitä.
Natossa jokainen jäsenvaltio vastaa omasta puolustuksestaan, mutta myös varautumisestaan. Meidän on siis herpaantumatta tehtävä varautumistyötä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla etenkin vallitsevassa turvallisuustilanteessa. Myös niillä aloilla ja organisaatioissa, joissa varautumista ei aiemmin ole nähty tarpeellisena, joudutaan jatkossa tarkastelemaan kykyä toimia pitkäkestoisissa kriiseissä ja poikkeuksellisissa oloissa.
Niin Suomi kuin muutkin Euroopan maat kipuilevat ja kilpailevat osaavasta työvoimasta. Yritykset pohtivat, millaisilla työsuhdepyörillä, aamupuuroilla tai etä-lähityökomboilla parhaat työntekijät haalitaan itselle. Väitän, että työntekijöistä kilpaillessa parhaiten pärjäävät organisaatiot, joissa yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja inkluusiota eletään arjessa todeksi.
Hätätilanteet, kriisit ja rikollisuus eivät tunne rajoja. Siksi on tärkeää, että viestintä eri maiden turvallisuusviranomaisten välillä toimii tehokkaasti ja saumattomasti. Rajat ylittävän viestinnän ja liikkuvuuden mahdollistaa pian viranomaisten yhteinen, laajakaistainen BroadNet. Se tarjoaa yhteen toimivat, turvalliset ja luotettavat viestintäpalvelut kaikille Euroopan turvallisuustoimijoille.
Huippu-urheilussa ja kriisiviestinnässä on paljon samaa. Niin viestinnällinen varautuminen kuin urheilusuorituksiin valmistautuminenkin vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta mennä haasteita kohti. Viestinnässä ei ole olemassa yhtä varautumiskeinoa, joka olisi kuin kilpi ja suojaisi kaikelta. Aivan kuten urheilussakin, tärkeintä on valmistautua jo ennen ”koitoksia”.
Ukrainan sota on ollut äärimmäinen koulu myös viranomaisviestinnän näkökulmasta. Mitä Suomi voi siitä oppia? Erillisverkkojen toimitusjohtaja Timo Lehtimäki nostaa esille kolme asiaa.
Turvallisuusympäristö on nopeassa muutoksessa, ja se asettaa varautumiselle uudentyyppisiä vaatimuksia. Varautumista ei voi tehdä jälkikäteen ja yllätyksiä on tulossa alkaneenakin vuonna.
