Turha hypätä ratkaisuihin, jos edes ongelma ei ole selvillä – ja muita kriittisen viranomaisviestinnän oppeja
Tuijotamme älypuhelintamme, korvilla napit. Klikkiotsikkoja, someöyhötystä, mitä sitä turhaan moikkaamaan edes kollegaa. Haluamme nopeita päätöksiä töissä (faster, harder!), pumpata rautaa salilla (nousee, nousee!) ja kehittyä yksilöinä. Mikä sen parempaa kuin oma vapaus ja omat mielipiteet – eihän vain tarvitse vaivautua ”väärän” totuuden äärelle, eihän? Onko pakko keskustella – sehän vie minuutteja!
Elämme aikaa, joka tullaan muistamaan yksilöllisyyden korostumisesta ja henkilökohtaisen vapauden vaalimisesta. Nämä ovat arvokkaita seikkoja, mutta toimivaa yhteiskuntaa ei voi rakentaa pelkän hedonismin varaan. Omaan napaan tuijottelun sijasta tarvitsemme enemmän yhteisöllistä viisautta. Tarvitsemme tiedon, näkemysten sekä vahvuuksien jakamista ja hyödyntämistä yhdessä, jotta voimme vastata haasteisiimme: kurjistuva taloustilanne, ilmastonmuutoksen kiihtyminen, eriarvoistuminen, ulkopuolisuuden kokemusten lisääntyminen, rikkova keskustelukulttuuri.. ”ja mitä näitä nyt on”.
Kriittinen viranomaisviestintä ja muun muassa viranomaisverkko Virve ovat olleet yhteisöllisen viisauden airueita jo pitkään. Turvallisuustoimijamme ovat ymmärtäneet jo vuosikymmeniä sitten, että yhteistyö yli organisaatioaitojen on avain niin kriisitilanteisiin varautumisessa kuin niiden hoitamisessa. – yhteistyöllä pelastetaan ihmisiä. Olli-Pekka Heinonen (Eletään ihmisiksi, 2021) kirjoittaa, että ”ihmisten viisaus ei ole oikeiden vastausten tietämistä, vaan kykyä tilannekuvan, harkinnan ja toiminnan prosessiin, joka johtaa parempaan lopputulokseen.” Juuri tämä oivallus on suomalaisen viranomaisyhteistyön menestyksen lähtökohta. Teknologia puolestaan on valjastettu tukemaan yhteistyötä ja yhteisen tilannekuvan muodostamista, esimerkkinä Erillisverkkojen Krivat- ja Virve-palvelut.
Onnettomuuksissa ja muissa hätätilanteissa turvallisuustoimijoiden on kyettävä hahmottamaan sekavuudesta ja laajasta informaatiosta se olennainen nopeasti. Tässä mielessä kyseisten tilanteiden vuorovaikutus ei ole benchmarkkina täydellinen. Elämä ei ole hälytystehtävä – ei ainakaan koko ajan. Niin edustamassani valtion erityistehtäväyhtiössä kuin muissakin organisaatioissa tarvitaan malttia ja sinnikkyyttäkin välttää ajatuksellisia oikopolkuja, tarvitaan aikaa keskusteluun ja näkökulmiin. On turhaa hypätä ratkaisuihin, jos edes ongelma ei ole selvillä. Heinonen sanoittaa asian hyvin: ”Mielellämme ratkaisemme muiden ongelmia heidän puolestaan – heitä kuulematta, heidän tilannettaan ymmärtämättä, hyvällä tarkoituksella, huonolla lopputuloksella. Siksi ei ole mielekästä harrastaa urheilulajia nimeltä johtopäätöksiin hyppääminen. Vaara hypätä väärään suuntaan on suuri.”
Erillisverkot luotsaa Viranomaisverkko Virveä kohti laajakaistaista Virve 2 -palvelua. Virve 2 -kehitystyö ei ole pelkästään tekninen päivitys: se on laajan ja monipuolisen yhteistyön ja yhteisöllisen viisauden tulos. Poliisi, sote- ja pelastustoimijat, Puolustusvoimat sekä monet muut turvallisuustoimijat ovat tulleet yhteisen pöydän ääreen kehittämään palvelua sekä kirittämään meitä erillisverkkolaisia. Uudistuksessa ei pelkästään korvata nykyistä viranomaisverkkoa, vaan tarjotaan uusi digitaalinen alusta ja ratkaisuja viranomaistoimintaan ja digiloikkaan pitkällä tähtäimellä. On viisautta, että ei ratkaista vain ensimmäistä ongelmaa eli vanhan järjestelmän ”korvaamista”, vaan kehitetään uusia ratkaisuja yhteisön tarpeisiin.
Aivan kuten Virve 2:n kehittämisessä, tarvitsemme kansakuntana riittävästi aikaa avoimelle ja yhteiselle keskustelulle, jotta voimme yhdessä rakentaa turvallisempaa ja yhtenäisempää yhteiskuntaa. Todellinen edistys ja kestävästi tehokkaat ratkaisut löytyvät, kun pysähdymme ja kuuntelemme toisiamme.
