Tekoäly hiipii maanpuolustukseen
Pian kymmenen vuotta Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden professorina toimineella Martti Lehdolla on vankka kokemus edistyneen teknologian sovittamisesta aseteknologiaan. Hän palveli 30 vuotta Ilmavoimissa ennen siirtymistään akateemiselle uralle.
Parin vuoden ajan Lehto on ollut mukana tutkimassa, miten tekoälyä sovelletaan turvallisesti terveydenhuollossa. Viime aikoina hän on perehtynyt myös siihen, miten tekoäly voi muuttaa sodankäyntiä.
”Suurvallat rakentavat parasta aikaa erilaisia autonomisia järjestelmiä maalle, merelle, ilmaan ja pinnan alle. Koeajossa on jopa 40-metrisiä laivoja, jotka toimivat ilman ihmistä. Samalla ohjusjärjestelmät ja myös kevyemmät asejärjestelmät sisältävät yhä enemmän älykkyyttä niin, että ammukset osaavat hakeutua valittuun kohteeseen”, Lehto sanoo.
Ohjelmistorobotiikkaa ja älykkäitä miinoja
Suomessa tekoäly tehostaa Puolustusvoimien toimintoja sekä hallinnollisella että operatiivisella puolella. Ohjelmistorobotiikkaa ja analytiikkaa käytetään johtopäätösten tekemiseen laajasta datamassasta.
”Puolustusvoimissa on ollut älykkäitä asejärjestelmiä jo kauan. Hallinnon puolella olemme ehkä olleet jäämässä kehityksestä jälkeen, mutta alamme sielläkin ottaa hiljalleen käyttöön ohjelmistorobotiikkaa, analytiikkaa ja tekoälyä”, sanoo Pääesikunnan suunnitteluosastolla digitalisaatiojohtajana työskentelevä eversti Timo Viinikainen.
Edistynyttä data-analytiikkaa voidaan käyttää esimerkiksi asevelvollisten fyysisen kunnon ja joukko-osastojen taistelukunnon seuraamiseen sekä siihen, miten harjoitukset vaikuttavat suorituskykyyn. Vastaavasti voidaan analysoida kalustoa ja käyttää näin saatua tietoa ennakoivaan huoltoon.
Mutta on älykkyyttä asejärjestelmien sisälläkin. Älykkäät miinat ovat olleet pioneereille ja merivoimille jo pitkään tuttuja. Niissä on järjestelmiä, jotka pystyvät analysoimaan, minkälainen ajoneuvo kulkee yli ja monennenko kohdalla miina räjähtää.
”Älyä on rakennettu myös ohjus- ja ammunnanhallintajärjestelmiin sekä erityisesti johtamisjärjestelmiin. Näin asejärjestelmillä saadaan lisää tehoa”, Viinikainen kertoo.
Ihminen taistelukentältä sodanjohtoon
Älykkäiden ja autonomisten järjestelmien kehittämistä kiihdyttää kaksi syytä. Ensiksi ne eivät ole taistelukentällä samalla tavalla hankalia kuin ihmiset, koska ne eivät tarvitse ruokaa, lämpöä, ilmaa ja lepoa. Koneet eivät tunteile, eivät pelkää eivätkä aikaile toimeenpanna niille ennalta ohjelmoituja päätöksiä.
Älykkäitä ja autonomisia järjestelmiä kehitetään muun muassa siksi, että sotilaat saadaan pois taistelukentiltä, jolloin he voivat keskittyä bunkkereissa sodanjohtoon.
Toiseksi: kun sotilaat saadaan pois taistelukentältä, he voivat keskittyä bunkkereissaan sodanjohtoon. Siellä tekoäly parantaa tilannetietoisuutta ja auttaa tekemään parempia päätöksiä.
”Kun meillä on riittävän hyvä tilannekuva ilmasta, maasta ja mereltä, pystymme tekemään rationaalisia päätöksiä. Tekoälyassistentit auttavat, ehdottavat ja varottavat päätöksentekijää. Ne voivat kertoa esimerkiksi ilmatilan valvojalle, mikä on normaalia toimintaa ja mikä ei ole”, Lehto sanoo.
Taistelurobotteihin vielä matkaa
Tekoälyjärjestelmien kehitys on nopein alue sotateollisuudessa ja eri maiden puolustusvoimien teknisissä kehityshankkeissa.
”Ensimmäisen sukupolven järjestelmät ovat nyt testaus- ja käyttöönottovaiheessa. Suurvalloilla näitä on jo käytössä. Tilannetta kuvaa hyvin Vladimir Putinin lausunto viime vuoden lokakuulta: se joka johtaa tekoälykehitystä, on maailman johtaja. Kiina on puolestaan ilmoittanut olevansa tekoälyn johtava maa maailmassa vuonna 2025″, Lehto sanoo.
Tekoälyjärjestelmien kehitys on nopein alue sotateollisuudessa ja eri maiden puolustusvoimien teknisissä kehityshankkeissa.
Viinikainen uskoo, että tekoälyllä varustettujen robottien käyttö taistelutilanteissa on vuosikymmenten päässä, vaikka monenlaisia demoversioita niistä on jo nähty. Robottijärjestelmiin liittyy monia ongelmia.
”Vielä ei ole ratkaistu sitä, mihin näitä teknologioita voidaan lopulta käyttää. Tehdäänkö älykkäitä taistelurobotteja vain erikoistilanteisiin vai ovatko ne yleiskäyttöisiä?”
Suomessa Viinikainen keskittyisi tekoälykehityksessä erityisesti tietovarantojen keräämiseen, analytiikan kehittämiseen ja kyberkyvykkyyden lisäämiseen.
Älyaseiden etiikka ja moraali
Juuri nyt kiinnostavimpia kehittyviä älyaseita ovat yhdessä toimivat ja keskenään keskustelevat asejärjestelmät eli parviälyä hyödyntävät aseet.
”Aseet jakavat keskenään tietoa ja sopivat keskenään, mikä suuntautuu mihinkin kohteeseen. Samalla niissä on älykkäät järjestelmät, jotka tunnistavat taistelukentällä, onko kohde oma, neutraali vai vihollinen. Älykkäät droneparvet yleistyvät, kun hinnat laskevat. Niiden torjunta on erittäin vaikeaa”, Viinikainen kuvaa.
Tekoälyn rooli aseteknologiassa nostaa pintaan eettisiä ja moraalisia kysymyksiä.
”Voidaanko tekoälyä käyttävälle robotille antaa päätöksentekovalta käyttää asevoimaa itsenäisesti? Rakennetaanko niille päätöksentekoalgoritmi, jonka mukaan ne toimivat vai pitääkö ihmisen olla aina lopullisen päätöksen takana”, Lehto kysyy.
Kysymysten lista jatkuu: Mitä tapahtuu, jos ohjelmisto, robotin mekaniikka tai tekoäly ei toimikaan taistelukentällä? Lamaantuvatko ne vai alkavatko toimia virheellisesti? Entäpä jos kyberhyökkääjä kaappaa autonomiset aseet omaan käyttöönsä?