Suomi 100 -avajaiset juhlittiin turvallisesti tungoksessa
Massiiviset Suomi 100 -juhlavuoden avajaiset Helsingissä eivät konkareita hätkähdytä. SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piirin ensiapupäivystysvastaava Markku Lempinen ja ensiaputoiminnan koordinaattori Titta Eloranta ovat rauhallisin mielin. Kaikkeen on totuttu.
”Madonnan konsertti on tähän mennessä ollut suurin tapahtuma. Jos sen yleisömäärä ylitetään, päästään ennätykseen”, ounastelee Lempinen ennen avajaisten alkua.
Yli 40 vapaaehtoista SPR:läistä oli paikan päällä Kansalaistorilla antamassa ensiapua sitä tarvitseville. Suljetun Mannerheimintien varrelle oli sijoitettu neljä päivystyspalveluautoa, joissa kussakin oli miehistönä päivystäjäpari sekä auton lähistöllä liikkuva kahden hengen jalkapartio. Lisäksi tapahtuma-alueella oli useampi erillinen jalkapartio.
”Yksi ensiapupiste kolmine paaripaikkoineen oli päälavan lähettyvillä päivystyslinja-autossa, jossa oli myös operaation johtokeskus. Finlandia-talosta löytyi ensiapuhuone, jossa oli 20 petipaikkaa. Lisäksi meillä oli auto mahdollisia henkilösiirtoja varten”, kertoo Eloranta.
Yhteyksiä Virven avulla
Lempisen asemapaikka oli tapahtuman tilannekeskuksessa, Sanomatalon 9. kerroksessa, josta pystyi myös seuraamaan Töölönlahden aluetta. Katsetta tärkeämpää olivat kuitenkin Virve-puhelimet, joita SPR:n väellä oli parisenkymmentä.
”Harvoin meillä on näin monta laitetta käytössä yhtä aikaa. Virve-puhelin oli ensiapujohdolla tilannekeskuksessa, operatiivisessa johdossa päivystyslinja-autossa, kaikissa ensiapupisteissä ja autoissa sekä jokaisella partiolla. Tilannekeskuksesta sai yhteyden hätäkeskukseen sekä poliisiin tai järjestysmiehiin tarpeen mukaan. Varauduimme kaikkeen mahdolliseen.”
Lempinen ja Eloranta kiittelevät vapaaehtoisten panosta: kun yleensä uudenvuodenyönä juhlitaan lähipiirin kesken, ensiapupäivystäjät valitsivat ihmisten auttamisen.
Tungos haasteena
Sekä Lempisellä että Elorannalla oli työparinaan kirjuri, joka hoiti kaiken viestikirjanpidon.
”Jokainen Virve-yhteydenotto merkitään ylös. Tiedämme reaaliaikaisesti, mitä tehtäviä on meneillään ja missä partiot liikkuvat. Jälkeenpäin kaikki dokumentaatio on olemassa lomakkeilla”, kertoo Mika Strömman, toinen kirjureista.
Ruudutetusta Töölönlahden kartasta näkyivät partioiden sijainnit, tilannekeskuksessa apuna oli videokuvaa. Näiden ja Virve-hälytysten perusteella lähin ensiapupartio saatiin nopeasti paikalle.
”Näin alkuillasta on vielä rauhallista, mutta aina tapahtuu, kun keskisuuren kaupungin verran ihmisiä pakkautuu juhlapyhänä yhteen paikkaan. Mutta en epäile yhtään, etteikö kaikkia avun tarvitsijoita ehdittäisi auttamaan.”
Auttajat lähellä
Seitsenhenkinen seurue oli valinnut iltakävelykohteekseen Suomi 100 -tapahtuman. Jokainen myönsi, että Euroopan terrori-iskut ovat vaikuttaneet mielen sopukoihin.
”Täällä on turvallinen olo, vaikka välillä mietinkin, uskallanko lähteä pienen lapsen kanssa isoon yleisötapahtumaan”, mietti Taina Kokko, jonka jälkikasvu tyytyi seuraamaan vilskettä vaunujen suojista.
”On hienoa nähdä, että ennakointiin on panostettu. Järjestysmiehiä ja poliiseja on kiitettävästi joka puolella. Ei pelota”, lisäsi Erica Sauvala, joka tarkkaili menoa ammattilaisnäkökulmasta. Hän opiskelee turvallisuusjohtamista.
Kansalaistorille SPR:n bussin ohi suuntaava Katri Leino-Nzau piti myös hyvänä, että apujoukot ovat näkyvillä.
”Turvattomassa maailmassa turvallisuuden tunne on pelottomuutta ja sitä, ettei ole yksin. Täälläkin näkee heti, kenen puoleen voi hätätilanteessa kääntyä.”
Isoilta haavereilta vältyttiin
Puolenpäivän aikaan uudenvuodenaattona työrupeamansa aloittanut Eloranta pääsi lopettelemaan hommia aamukolmelta uuden vuoden puolella: mittariin kertyi 15 tuntia.
”Ensiapupäivystyksessä avun tarvitsijoita oli vähemmän kuin etukäteen arveltiin. Pieniä haavoja ja kaatumisen aiheuttamia nyrjähdyksiä oli eniten, suuremmilta vammoilta vältyttiin.”
Madonna hävisi juhlivalle Suomelle: vuoden vaihtuessa Kansalaistorilla ja Töölönlahdella riemuitsi noin 100 000 ihmistä. Koko päivän aikana eri tapahtumat keräsivät noin 130 000 juhlijaa.
