Lepääminenkin on sankaruutta!
Monet kertovat ihan arkipäiväisissäkin keskusteluissa kokeneensa Venäjän hyökkäyssodan sävyttymät kuukaudet henkisesti raskaiksi. Takana on painolastia myös parin koronavuoden verran. Ei siis ole ihme, että ihmiset sanovat elävänsä jatkuvasti jonkinlaisissa poikkeusolotunnelmissa.
Viime aikoina julkisuudessa on hyvästä syystä puhuttu paljon resilienssistä eli ihmisen kyvystä kestää henkistä painetta ja muutoksia – ja palautua niistä. Resilienssiä kannattaa tarkastella myös kansakunnan jaksamisen tasolla. Suomalaista yhteiskuntaa voi luonnehtia peruskallioksi, jota jokainen tuuli ei heiluta. Niin kansakuntana kuin yksilöinäkään emme ole kuohuvinta laatua. Meillä on henkisiä voimavaroja, joita myös sisuksi usein kutsutaan.
Ihmisten luottamus tulevaan on säilynyt
Kaikesta viime vuosina koetusta huolimatta yhteiskunnassamme on vallinnut vahva stabiilius ja ennustettavuus, jotka ovat ylläpitäneet ihmisten luottamusta tulevaisuuteen. Luottamus ja yhtenäisyyden tunne ovat asioita, joista meidän kannattaa olla iloisia ja ylpeitä.
Näistä hyvistä piirteistä huolimatta uskon, että ääritunteet, joita olemme joutuneet kohtaamaan, ovat kuluttaneet voimia. Olemme selvinneet hyvin, mutta yllättävät ja pitkäkestoiset kriisit ovat kuitenkin verottaneet jaksamistamme. Elimme Suomessa pitkään lintukodon tunnelmissa, mutta emme elä enää. Ihmiset kokevat, että emme olekaan oma saarekkeemme, vaan entistä riippuvaisempi muista maista ja maailmanpolitiikasta.
Kansakunnan resilienssin kannalta varmuutta luovat organisaatiot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Kun tilanne äityy kriittiseksi, on tärkeää viestiä vakaudesta ja perustoimintojen toimivuudesta. Me Erillisverkoissa tiedämme – kuten sloganimmekin sanoo – että Turvallisuus tehdään yhdessä. Suomalainen vakaus on vahvan yhteistyön tulosta, joka on vaatinut malttia ja oikeanlaista ketteryyttä. Ihmisten välisen luottamuksen lisäksi olennaista on myös organisaatioiden luottamus ja arvostus toisiaan kohtaan.
Lihas ilmoittaa ylirasituksesta, aivot eivät
Onneksi loma-aika antaa meille mahdollisuuden pysähtyä ja miettiä omaa jaksamista ja henkistä kestävyyttä – nyt jos koskaan siihen kannattaa uhrata aikaa. Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten mielenterveyden ongelmista ja jaksamisesta. Itse ihailen nykypäivän nuorten ajattelun ja toiminnan monimuotoisuutta. Uudet sukupolvet ovat monessa mielessä kyvykkäämpiä kuin me vanhemmat. Nuoret myös tunnistavat maailman monimutkaisuutta edellisiä sukupolvia paremmin, mutta tuon ymmärryksen melskeessä mieli sitten usein kuormittuu liikaa.
Tämä aika vaatii meiltä kaikilta omasta henkisestä jaksamisesta huolehtimista. Kuntosalilla lihas kyllä ilmoittaa, ettei jaksa enää, mutta aivot eivät samalla tavalla kerro meille ylirasittumisesta.
On tärkeää, että opimme myös kansakuntana puhumaan epävarmuuden tunnoista. Avoimuus kun voi helpottaa niin yksilöiden kuin yhteisönkin oloa. Kannattaa meidän toki edelleen arvostaa sitä kuuluisaa sisuammekin, mutta väärällä tavalla ei pidä olla vahva. Parhaat sankarit tekevät parhaansa, mutta varaavat aikaa myös levolle ja osaavat yhteistyön taidon.
Lue lisää:
Suomen digitaalinen itsenäisyys on myös tulevan hallituksemme asia
Kehitetään yhdessä Suomesta maailman turvallisin datapankki!
Omikron jyllää ja pandemia jatkuu – mitä turvallisuustoimijoiden pitäisi tehdä?
