Oletko varautunut valheisiin? Viestivä organisaatio on paremmassa suojassa

Misinformaatiolla tarkoitetaan tahattomasti levitettyä väärää tietoa ja disinformaatiolla puolestaan tahallisesti levitettyä väärää tietoa. Näiden lisäksi puhutaan myös vahingoittavasta informaatiosta eli malinformaatiosta, jolla viitataan pahantahtoisessa tarkoituksessa levitettyyn totuudenmukaiseen tietoon. Informaatiovaikuttamisella taas pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekijöihin sekä sitä kautta koko yhteiskunnan toimintakykyyn.

Mis-, dis- ja malinformaatiosta katalia tekevät niiden monitahoisuus ja kyky löytää aina uusia muotoja, kanavia ja keinoja – vastuulliset toimijat tulevat usein askeleen perässä. Tutkijat Jonne Arjoranta ja Jenna Jauhiainen kirjoittivat Helsingin Sanomissa (1.2.2003), että kansalaiset tarvitsevat vaihtoehtoja öyhötyksen ja vihapuheen täyttämille sosiaalisen median jättiläisille. Vastuullisempaa ratkaisua etsitään muun muassa fediversumista.

Samalla kun mietimme turvallista ja eteenpäin vievää ”alustaratkaisua”, organisaatioissa on otettava haltuun muut (viestinnälliset) suojautumisen periaatteet mis-, dis- ja malinformaatiota vastaan.

1. Iskunkestävyys rakennetaan arjessa

Oman henkilöstön, asiakkaiden ja tärkeimpien sidosryhmien luottamus on myös viestinnällisesti kaiken lähtökohta. Jos organisaatiosta lähtee liikkeelle harhaanjohtavaa tietoa, organisaation maine ja oma, tunnistettava ääni ovat hyvin arvokkaita. Siksi varautuminen valheisiin ja muuhun haavoittavaan tietoon on tehtävä jo niin sanotuissa normaalioloissa. Mainetta ja tunnistettavaa ääntä voi rakentaa kertomalla omasta toiminnasta oikeaa, ajankohtaista ja luotettavaa tietoa – unohtamatta keskustelua ja vuorovaikutusta laajasti omien asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa.

Organisaatioita, joita ei tunneta tai joista on saatavilla niukasti tietoa, on helpompi vahingoittaa harhaanjohtavalla tiedolla.

2. Tieto- ja tunnetyhjiö täyttyvät aina

Jos esimerkiksi me Erillisverkoilla emme ota meitä koskevissa asioissa viestinnällistä ilmatilaa haltuun, joku muu tekee sen – ja saattaa samalla levittää jopa harhaanjohtavaa tietoa. Joko tahattomasti tai tahallaan. Viranomaisilta ja muilta turvallisuustoimijoilta edellytetään vastuullisuutta ja oikean tiedon jakamista ja esille nostamista.

Sama koskee myös tunteita. Epävarmuus ja epätietoisuus synnyttävät ihmisten mieliin olettamuksia, pelkoja ja uhkakuvia, jotka leviävät nykymaailmassa yhtä tehokkaasti kuin virheellinen tietokin. Korona-aikana tätä tapahtui erityisesti sosiaalisessa mediassa: muun muassa rokotuksista levisi eri kanavien kautta paljon virheellistä ja valheellista tietoa. Epävarmuuden ja epätietoisuuden keskellä tarvitaan luotettavien tahojen ääntä: niillä on kyky tyynnyttää ihmisten mieliä erilaisten olettamusten aallokossa.

Mis- ja disinformaatiolta sekä informaatiovaikuttamiselta suojautuessa on tärkeää ymmärtää, millaisia vaikuttamisyrityksiä omaan organisaatioon ja sen henkilöstöön voi kohdistua. Tämä vaatii myös ajan ja resurssien varaamista yhteiskunnan ja eri ilmiöiden luotaamiseen ja kehityksen seuraamiseen.

3. Turvallisuus tehdään yhdessä

Suomalaiset turvallisuustoimijat ja viranomaiset ovat kansainvälisestikin tunnettuja siitä, että meidän yhteistyömme on saumatonta ja luottamus korkealla. Tämä on valtava kansallinen etu ja asia, jota meidän kannattaa vaalia. Samaan aikaan se on myös kohde, johon informaatiovaikuttamisella ja niin sanotuilla digitaalisilla tiedon massahorjutusaseilla pyritään iskemään.

Pyrkimys horjuttaa ja sekavoittaa ihmisten ajattelua ja turvallisuuden tunnetta tekee informaatiovaikuttamisesta erityisen vaarallista. Epävarmuuden edessä ei pidä kuitenkaan antaa periksi – avoimella viestinnällä ja yhteistyöllä voimme varmistaa, että pidämme yllä turvallisuutta jatkossakin.