Mitä on 5G-viipalointi – vaikuttaako se viranomaisviestintään?
Viranomaisten laajakaistainen Virve 2 -palvelu nojaa kaupallisiin mobiiliyhteyksiin. Ensimmäisessä vaiheessa Virve 2 tukee 4G- ja 5G NSA -teknologioita, joista jälkimmäinen tarkoittaa välivaihetta, jossa 5G toimii yhdessä 4G:n kanssa. Tällöin 5G-tukiasemia ohjaa nykyisen 4G:n ydinverkko, joka vastaa datan ohjaustiedoista.
5G SA -teknologiassa kirjainpari SA tulee sanasta standalone. Nimensä mukaisesti se on riippumaton 4G-verkosta, jolloin 5G-teknologian kaikkia ominaisuuksia pystytään hyödyntämään ja tiedonsiirto nopeutuu. 5G SA:n myötä myös verkon viipaloinnista tulee mahdollista. Siinä verkko viipaloidaan eli jaetaan asiakas- tai palvelukohtaisiksi virtuaaliverkoiksi sovituilla laatutasoilla.
Viipalointitoiminnossa on kuitenkin omat haasteensa, sillä edes 5G-teknologia ei kykene tarjoamaan rajattomasti kapasiteettia. Kun saman radiosolun alueella on riittävästi aktiivisia käyttäjiä, jotka vaativat viipaleelleen luvatun laatutason, voi ilmatielle tulla ruuhkaa. Tällöin kaikki eivät välttämättä saakaan sopimuksen mukaista palvelua, ja kovassa ruuhkassa joku saattaa jäädä jopa kokonaan ilman palvelua.
Onko viipalointi uhka viranomaisviestinnälle?
Viranomaisviestinnän näkökulmasta viipalointi on toistaiseksi tuntematon toiminto, johon nähdään sisältyvän sekä lupaus että mahdollinen uhka. Virve 2 jakaa radioverkon Elisan käyttäjien kanssa. Miten käy viranomaisliikenteen, jos Elisa ja myöhemmin muutkin operaattorit myyvät viipaleita kaikille halukkaille? Voiko esimerkiksi satamassa toteutettu viipale haitata jatkossa viranomaisliikennettä?
Laki sähköisen viestinnän palveluista määrittelee, että Virve 2:ta käyttäville viranomaisille tulee tarjota etuoikeutettu palvelu. Jo ennen 5G:n käyttöönottoa syntynyt laki ei tunne modernien mobiiliteknologioiden ominaisuuksia, eikä näin ollen voi puuttua teknisiin yksityiskohtiin, kuten laatuluokkiin tai viipalointiin.
Viranomaisissa huolta on aiheuttanut tulevaisuudessa täysin mahdollinen tilanne, jossa mobiilioperaattorit myyvät yhteyksiä kiinteällä laatu- tai nopeustasolla, kun aiemmin on tarjottu parasta mahdollista laatua eri tilanteisiin. On kuitenkin epäselvää, millaiset oikeudet viranomaisilla ja muilla asiakkailla näissä tilanteissa on.
Mobiiliteknologian kehittyessä voivat 6G ja sitä seuraavat sukupolvet tuoda mukanaan lisää toimintoja, jotka ovat näennäisesti konfliktissa viranomaistarpeiden kanssa. Lakia ei tietenkään voida päivittää aina uusien ominaisuuksien mukaan. Rakentavampi lähestymistapa olisi luoda selkeä ohjeistus sille, miten eri laatutasojen tarjoaminen kaupallisille tahoille pelaa yhteen viranomaisten tarpeiden kanssa.
Ohjeistuksessa ei tulisi mennä kovin syvälle teknologisiin ominaisuuksiin, vaan tehdä perusperiaatteet selviksi mobiilioperaattorien kaikkein innokkaimmillekin myyntitykeille. Ei ole kenenkään etu, jos operaattori jää kiinni katteettomista lupauksista, kun viranomaisliikenne meneekin tiukassa paikassa kaupallisten toimijoiden tilaamien palvelujen edelle.
