alkuun

”Kylmä rinki hanurin alla” – huippu-urheilusta oppeja viestinnälliseen varautumiseen

Huippu-urheilussa ja kriisiviestinnässä on paljon samaa. Niin viestinnällinen varautuminen kuin urheilusuorituksiin valmistautuminenkin vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta mennä haasteita kohti. Viestinnässä ei ole olemassa yhtä varautumiskeinoa, joka olisi kuin kilpi ja suojaisi kaikelta. Aivan kuten urheilussakin, tärkeintä on valmistautua jo ennen ”koitoksia”.
kriisiviestintä viestinnällinen varautuminen

Rakastan penkkiurheilua. Huippu-urheilussa minua viehättää täydellisyyteen viritetty taito ja draama, mutta ennen kaikkea asenne. Seuraavassa havaintojani opettavaisista yhtymäkohdista kriisiviestinnän ja huippu-urheilun saralla.

1. Valmistautuminen ja varautuminen. ”Jos joku oli saatanallinen ralli, niin tämä”, sanoi painija Petra Olli Budapestin MM-kisojen kultaottelun jälkeen vuonna 2018. Melkoisia ralleja ovat myös monet organisaatioiden kriisi(viestintä)keissit, ja jotta rallista selviää, viestintäsuunnitelmat, vastuut ja ohjeet on oltava jemmassa jo etukäteen ja harjoiteltuna. Ei urheilussakaan huippusuorituksiin ylletä ilman pitkäjänteistä treeniä. Cheerleadingvalmentaja Maria Wahlroos on kertonut, että MM-joukkueen harjoituksissa sekoitettiin tilanteita välillä tahallaan, jotta varsinaisena kisapäivänä mikään ei hetkauttaisi. Kriiseissä yllätyksiä tulee aina. Ja aina ralleista ei selviä ulos täysin naarmuitta, mutta etukäteen varautuminen vaimentaa iskuja ja suojaa organisaation mainetta.

2. Nopeus. ”Don’t talk to me in the middle of a corner!” vastasi Kimi Räikkönen Ferrarin kilpailuinsinööreille tiimiradiossa Malesian GP:n harjoituksissa vuonna 2009. Kriisit ovat luonteeltaan nopeatempoisia ja arvaamattomia. Reagoinnin on oltava joskus jopa minuuttiluokkaa. Nopeatempoisessa ympäristössä on oltava selvillä, kuka liidaa mutkissa – nopeus edellyttää terävää tilannejohtamista. Viestinnällä tuetaan johtamista.

3. Paineen sietäminen ja henkinen kestävyys. ”Kylmä rinki hanurin alla”, kuvaili hiihtäjä Sami Jauhojärvi sijoituttuaan 32:nneksi Sotšin olympialaisten yhdistelmäkilpailussa vuonna 2014. Huippu-urheilijat ja kriisiviestijät joutuvat toimimaan painetilanteissa, joissa on pelissä paljon. Varautuminen tuo mielenrauhaa (vrt. pointti 1), mutta väitän, että parasta kriisiviestintää on loppujen lopuksi hyvä itsetuntemus: kuinka reagoin muutoksiin tai paineeseen, säilytänkö toimintakykyni, mikä auttaa minua jaksamaan. Ja jos tästä blogista pitäisi jotain muistaa, niin tämä: kriisejä ei johdeta eikä niistä selvitä ilman riittäviä sapuskoita. Ajatus ei juokse nälkäisenä.

4. Yhteistyö. ”Teemme aika paljon asioita yhdessä. Yksi, mikä erottaa meidät monesta muusta joukkueesta on, miten paljon teemme kaiken muunkin kuin taidon eteen”, cheerleadingmaajoukkueen kapteeni Emmi Reenkola kertoi voitettuaan neljännen perättäisen MM-kullan vuonna 2022. Urheilijat toimivat yhdessä valmentajien, huoltajien ja joukkuetovereiden kanssa – menestys rakennetaan yhdessä. Viestinnässä kun tilanne on niin sanotusti päällä, yhteistyö helpottaa kriisistä selviytymistä merkittävästi. Siksi yhdessä tekemistä on hyvä vaalia kaikkina aikoina, ei pelkästään kriisin keskellä.

5. Analysointi ja oppiminen. ”Lite bättre” oli valmentaja Curt Lindströmin metodi, joka johdatti Suomen ensimmäiseen jääkiekon MM-kultaan vuonna 1995. Niin, kaiken voi aina tehdä paremmin myös kriisiviestinnässä. Jokainen koitos kannattaa jälkikäteen analysoida ja käydä läpi: mitä tekisin toisin, mikä onnistui. Analyysia auttaa, jos pitää kriisin keskellä ”sotapäiväkirjaa”. Päiväkirja jäsentää ajatuksia myös kriisin aikana, vaikka maailma ympärillä olisi muuten kaaoksessa.

Edustamaltani ”urheiluseuralta” Erillisverkoilta odotetaan vuoden jokaisena päivänä korkeaa varautumista ja turvallisuutta. Viestinnällinen varautuminen on yksi osa kokonaisuutta, jonka eteen teemme nöyrästi töitä. Sisulla ja sydämellä eteenpäin.