Pakkanen paukutteli sähköverkon äärirajoille
Suomen sähkönkulutuksen tuntikeskiteho ylsi uuteen ennätykseensä, 15 100 megawattiin (MW), loppiaisen jälkeisenä torstaina 7.1. Kotimaassa tuotettiin sähköä 10 800 MW:n teholla ja loput 4 300 MW tuotiin naapurimaista. Sähköä riitti kaikille, eikä isompia ongelmia ilmennyt.
Asiat ovat siis hyvin energiapuolella. Vai ovatko?
Huoltovarmuuskeskuksen voimajärjestelmäasiamies Petri Nieminen ei ole sitä mieltä. Hän muistuttaa, että Suomi selviytyi tilanteesta osittain hyvällä onnella.
”Ensinnäkin meillä oli hyvää onnea siinä, että Venäjältä oli saatavissa sähköä kohtuuhintaan sikäläisten lomien takia. Siellä peritään sähköstä normaaliaikana erityistä kapasiteettimaksua, joka yleensä tekee sähkön tuonnin sieltä kannattamattomaksi.”
Muuna aikana Venäjän sähkö olisi ollut huomattavasti kalliimpaa.
”Toinen onnenkantamoinen oli, että Suomen ja Ruotsin välinen, rikkoutunut Fenno-Skan 1 -merikaapeli saatiin korjattua jo 5. tammikuuta eli pari päivää ennen kovimpia pakkasia. Se kyllä antoi meille esimakua, mitä olisi voinut tapahtua.”
Pelivara pienenee
Suomalaisissa voimalaitoksissa ei ilmennyt merkittäviä häiriöitä, eikä virallista valtakunnallista 300 MW:n tehoreserviä tarvinnut vielä ottaa käyttöön. Kaikki voimalat ja siirtolinjat toimivat kuitenkin täydellä kapasiteetillaan.
”Järjestelmä osoitti jälleen kerran toimivuutensa äärirajoillekin kuormitettuna. Silti tällaisessa tilanteessa pienikin häiriö pystyisi sotkemaan kokonaisuuden”, Nieminen kertoo.
”Yhden ison voimalayksikön tai siirtokaapelin vikaantuminen olisi edellyttänyt sähkönjakelun rajoittamista. Rajoittamisen jälkeen alettaisiin sulkea erilaisia energiaa käyttäviä kohteita. Siihenkin tilanteeseen on mietitty valmiit tavat toimia, mutta miellyttävää se ei ole kenellekään.”
Varavoimaloiden ylläpito ei kannata
Miten Suomessa on päädytty tilanteeseen, jossa huippukuormituksen tunteina vajaa kolmasosa koko sähkönkulutuksesta täytyy tuoda naapurimaista ja kapasiteetti on kokonaan käytössä? Nieminen muistuttaa, että Olkiluodon 1 600 MW:n kolmosyksikön viivästyminen selittää vain kolmanneksen vajeesta.
Tärkein selittävä tekijä on sähkön edullinen hintataso pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla normaalin kulutuksen aikoina.
”Kulutushuippujen energiantarpeesta tähän asti vastanneet hiilen ja öljyn varassa toimineet lauhdevoimalat ovat muutamassa vuodessa muuttuneet kannattamattomiksi, ja niitä suljetaan ja jopa puretaan. Niille ei saada enää tarpeeksi käyttötunteja, jotta niitä kannattaisi pitää valmiudessa”, Nieminen sanoo.
”Samaan aikaan kun uutisoitiin huippukulutuksesta, toisaalla kerrottiin hiililauhdevoimaloiden toiminnan lopettamisesta.”
”On ironista, että samaan aikaan kun uutisoitiin alkuvuoden huippukulutuksesta, toisaalla kerrottiin Tahkoluodon ja Kristiinankaupungin hiililauhdevoimaloiden toiminnan lopettamisesta.”
Miljardien kysymys
Energia-ala odottaa kuin kuuta nousevaa hallituksen tänä vuonna valmistuvaa kansallisen energia- ja ilmastostrategian päivitystä. On luvattu, että siinä tartutaan sähkön kapasiteettikysymykseen – ja vielä etupainotteisesti.
”Kolmasosa ongelmasta poistuu Olkiluoto 3:n valmistuttua. Lisäksi kantaverkkoyhtiö Fingridin ohjelmassa on rakentaa lisää kansainvälisiä siirtoyhteyksiä, erityisesti toinen siirtolinja Pohjois-Ruotsiin. Valitettavasti se ei ole ollut kovin korkealla ruotsalaisten agendalla. Ja sellaisen hankkeen toteutumisaika on joka tapauksessa viiden vuoden luokkaa”, Nieminen kertoo.
”Lyhyellä aikavälillä tehokkain ja nopein tapa helpottaa tilannetta olisi hankkia suljettua kapasiteettia yhteiskunnalle reserviin. Nämä voimalat olisivat normaalisti sähkömarkkinoiden ulkopuolella, mutta niitä voitaisiin käynnistää, kun nähdään, että jokin iso tuotantoyksikkö tai rajasiirtoyhteys on huippukuormituksen aikaan häiriön takia pidemmän aikaa poissa käytöstä.”
Reservikapasiteetin hankinnalla on toki hintansa. Investointi kuitenkin maksaa itsensä takaisin nopeasti, jos sen avulla estetään järjestelmän romahdus.
”Valtakunnanlaajuisen sähkökatkoksen on arvioitu maksavan noin sata miljoonaa euroa tunnissa. Vuorokauden mittaisen katkoksen hinnaksi muodostuisi siten yli kaksi miljardia euroa.”