Langattoman viestinnän tulevaisuus: jaetut vai omat taajuudet turvallisuusviranomaisille?
Moni voi väittää, että ilman radioteknologiaa meillä ei ole langatonta viestintää. Näin ei tietenkään täysin ole, äänellähän on viestitty jo kymmeniä tuhansia vuosia ja savumerkitkin keksittiin jo kauan sitten. Mutta modernia, digitaalista ja mobiilia työntekoa tukevaa viestintäpalvelua on hyvin vaikea rakentaa tai ylläpitää ilman radioaaltoja.
Radiotaajuudet ovat osa elektromagneettista spektriä ja siten rajallinen luonnonvara, jota tulee käyttää asiaankuuluvalla harkinnalla. Tietylle ja sillä hetkellä teknisesti parhaimmalle taajuuskaistalle olisi monia käyttäjiä, mutta usein samaa kaistaa ei kovin moni eri käyttäjä tai teknologia voi käyttää yhtäaikaisesti. Ainakaan samassa paikassa tai ilman jonkinlaista koordinointia.
Kun taajuuksien tarvitsijoita on paljon ja kyse on samankaltaisista tarpeista, paras ratkaisu on usein rakentaa ympäristö, jossa yksi tai useampi tarjoaja tarjoaa tarpeeseen sopivia jaettuja palveluita. Tällaisia palveluita ovat mm. TV-ohjelmien jakelu ja mobiiliverkot. Joskus taas on parempi jättää jokin kaista vapaaseen käyttöön tietyillä reunaehdoilla. Tällöin kansalaisille voidaan tarjota kohtuuhintaan näitä taajuuksia käyttäviä laitteita kuten Bluetooth-kaiuttimia, mikroaaltouuneja ja lähimaksamista.
Viranomaiskäytössä yhteisten viestintäverkkojen käyttö on mahdollista, mikäli teknologiatarpeet ovat yhteisiä ja teknologia tarjoaa riittävää viranomaisliikenteen priorisointia muuhun liikenteeseen verrattuna. Erillisverkkojen Virve 2 on esimerkki palvelusta, jonka ensisijainen langaton siirtotie on kaupallisen mobiilioperaattorin radioverkko. Radioverkon jakaminen ei kuitenkaan aina ole se kaikista toimivin ratkaisu, koska kaupallisella operaattorilla on myös muita vaativia asiakkaita, ja toisaalta viranomaisten vaatimukset ovat toisinaan melko epätavanomaisia mobiilioperaattorin näkökulmasta.
Virve 2 -palveluun liittyen on tunnistettu tarpeita luoda yhteyksiä helikoptereihin ja kaukana merellä kulkeviin laivoihin, sekä tarve paikallisille yhteyksille, jotka toimisivat ilman tukiasemia tai muuta kiinteää infrastruktuuria. Näissä tapauksissa tuntuisi tuhlaukselta varata mobiilioperaattorin huutokaupasta ostamia kalliita radiotaajuuksia pysyvästi maanlaajuisesti sellaiseen käyttöön, jolla on vain kymmeniä käyttäjiä tai jolla olisi käyttöä ainoastaan satunnaisesti ja paikallisesti. Maanlaajuinen, tietoturvallinen ja riittävän nopea yhteiskäytön koordinointi saattaisi puolestaan vaatia helposti kohtuuttomasti resursseja hyötyyn verrattuna.
Perinteisesti viranomaisilla onkin ollut omia radiotaajuuksia ja omia langattomia verkkoja. Esimerkiksi viranomaisverkko Virve toimii näin, tosin myös pitkälti johtuen siitä, ettei sen käyttämälle TETRA-teknologialle ole löytynyt paljon muita käyttäjiä. Yhdellä melko kapealla taajuuskaistaparilla on rakennettu maanlaajuinen radiopalvelu. Lisäksi tarjotaan suorakanavapalvelua, joka tarjoaa paikallisia yhteyksiä kahden tai useamman Virve-radion välillä ilman tukiasemia.
Jatkossa tullaan näkemään vastaavia tarpeita, muun muassa suorakanavan ja siirrettävien tukiasemien osalta. Teknologian kehittyessä myös sen tarjoamat mahdollisuudet jakaa taajuuksia kehittyvät, mutta ainakaan vielä esimerkiksi dynaamisesti säätyvistä taajuusmarkkinoista ei ole löydetty viranomaistarpeisiin vastausta. Näin ollen uskotaankin, että viranomaisilla on ainakin seuraavan vuosikymmenen ajan tarvetta myös omille taajuuksille. Mobiilin laajakaistateknologian alueella pääkäyttökohteina omille taajuuksille nähdään tällä hetkellä erityisesti siirrettävät tukiasemat ja (5G) suorakanavapalvelu.
