Matti Paavola: Verkkosuunnittelijan pitää ymmärtää koko verkon laajuus

Erillisverkkojen kuituverkkojen suunnittelija Matti Paavola on mukana ratkomassa verkkoyhteyksien vikatilanteita ja lähtee tarvittaessa myös maastoon niitä selvittämään. ”Verkko vaatii jatkuvaa ylläpitoa, huoltoa ja päivittämistä. Korjaussuunnitelma pitää olla kirkkaana mielessä jo silloin, kun vikailmoitus tulee”, Paavola sanoo.
toimintavarmuus verkko- ja infrastruktuuripalvelut verkkosuunnittelu

Turvallisuudentekijät-juttusarjassa asiantuntijamme kertovat työstään ja arjestaan. Matti Paavola on aloittanut kuituverkkosuunnittelun jo ennen digitalisaatiota ja on mukana vastaamassa siitä, että viranomaisten verkkoyhteydet toimivat.

Mitä toimenkuvaasi kuuluu?

Työskentelen kuitusuunnittelijana verkko- ja infrastruktuuripalveluissa. Tehtäväni liittyvät kaapeliverkon laajennusten, vanhojen kaapeleiden korvaamisen ja uusien kuitureittien suunnitteluun. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat teleoperaattorit, Erillisverkkojen kollegat sekä asiakasorganisaatioiden asentajat ja suunnittelijat.

Työtämme on varmistaa, että valtionhallinnon tärkeimpien toimijoiden tietoliikenneyhteydet pelaavat. Siksi olemme olemassa. Toimintavarmuuden pitää olla todella korkea.

Matti Paavola työssään maastossa.

”Verkko vaatii jatkuvaa ylläpitoa, huoltoa ja päivittämistä”, Matti Paavola kertoo.

Millaista osaamista työsi vaatii?

Verkkosuunnittelussa olennaista on, että pystyy hahmottamaan isoja kokonaisuuksia.

Suunnittelijana ei riitä, että näkee yhden korttelin tai kaupunginosan, vaan pitää ymmärtää koko verkon laajuus. Kriittiset yhteydet pitää saada toimimaan niin, että esimerkiksi kaivinkoneen väärä liike ei saa katkottua kaikkia yhteyksiä. Verkko täytyy myös rakentaa niin, että siitä saadaan mahdollisimman suuri hyöty irti.

Verkkorakenteet pitää tuntea hyvin. Jos yöllä tulee soitto, valvomoa pitää pystyä informoimaan nopeasti. Usein asentajien kanssa on yhdessä mietittävä, mistä vikaa lähdetään etsimään.

Mikä työssäsi on kiehtovinta?

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että kiinnostavinta on, kun sattuu vikatilanne. Silloin lähden mielelläni itse sitä maastoon selvittämään. Sellaista vikaa ei olekaan, joka ei selvittämällä ratkea. Mietin jo valmiiksi, miten uudelleenreititys tapahtuu, jos kaapeli on mennyt poikki ja liikenne pitää siirtää vaihtoehtoiselle reitille. Tietenkin sekin kiehtoo, että tässä työssä pääsee paikkoihin, joihin muuten ei olisi mitään mahdollisuutta päästä.

Aiemmin henkilökuntaa oli vähemmän, ja olin aika paljon kentällä. Nyt tietokoneen ääressä tapahtuvaa selvitystyötä on enemmän. Silti ulos on lähdettävä, vaikka olisi huonompikin keli. Tuuli saattaa puhaltaa 11 metriä sekunnissa ja räntää sataa vaakatasossa. Silloin on tärkeää, että työn suunnittelee etukäteen.

Työlläni on todella suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Mittalaitteiden käyttö pitää hallita, jotta vikapaikka löytyy ja asentajat voi hälyttää paikalle. Joskus ei tosin tarvitse kuin ajaa maantietä pitkin, ja kun vastaan tulee kaivinkone, tietää, että siellä suunnassa on saattanut sattua vahinko.

Työlläni on todella suuri yhteiskunnallinen merkitys. Siitä hyötyvät palo- ja pelastustoimi, maanpuolustus ja valtionhallinto. Verkko vaatii jatkuvaa ylläpitoa, huoltoa ja päivittämistä. Jos esimerkiksi merenkulun valvonnassa menevät yhteydet poikki, mantereella sijaitseva Merivalvontakeskus ei näe laivojen sijaintia. Valtion turvallisuus ei ole mikään itsestäänselvyys.

Miten päädyit työskentelemään Erillisverkoille?

Opiskelin aikoinaan ammattikoulussa sähköasentajaksi. Tein vuosia asennustöitä sekä Suomessa että Ruotsissa ja opiskelin lisäksi tietoliikennealaa. Ruotsissa opin myös toisen kotimaisen kielen, mistä on ollut hyötyä rannikolla työskennellessä. Mieleistä työpaikkaa ei kuitenkaan löytynyt. Kaipasin työtä, jonka varaan voin rakentaa tulevaisuuttani ja työnantajaa, jolla palkkapäivä on varma.

Tajusin, että tämä on työpaikka, jota olen hakenut koko elämäni!

Syksyllä 1995 huomasin lehdestä, että Helsinkiin haettiin Puolustusvoimiin tietoliikenneteknikkoa. Sain paikan ja helmikuussa 1996 aloitin työt. Esimies oli innostava, osasi käsitellä ihmisiä ja sai meidät tekemään paljon töitä. Tajusin, että tämä on työpaikka, jota olen hakenut koko elämäni!

Aluksi työskentelin siirtolaitteiden parissa, sitten mukaan tulivat myös kuituverkkoasiat. 2000-luvun alusta olen ollut tekemisissä valokuitujen kanssa. Aluksi se ei kiinnostanut oikein ketään, eikä verkosta ollut mitään dokumenttia. Ajoin ympäri Uuttamaata, kävin saarissa ja ties missä selvittämässä kaapelit – lopulta kaikki tarvittavat tiedot olivat koossa ja edellytykset hallinnoida verkkorakenteita olivat aiempaa paremmat.

Matti Paavola frisbeegolfradalla ja kalasaaliinsa kanssa.

Frisbeegolfin ja kalastuksen lisäksi Matti Paavola nauttii sinisestä hetkestä merenjäällä.

Miten rentoudut vapaa-ajallasi?

Televisiossa on muutamia helppoja viihdeohjelmia, joiden parissa rentoudun. Tietenkin myös uutiset ja ajankohtaisohjelmat kiinnostavat.

Pelaan myös frisbeegolfia, sienestän, marjastan ja kalastan. Kun pääsee meren jäälle yli 10 asteen pakkaseen iltapäivän siniseen hetkeen, saa usein olla yksin. Se on hyvä hetki.

Välillä työasiat tulevat mieleen vapaallakin. Kun olen nähnyt kaivinkoneen jossakin työmaalla, on useamman kerran tullut kysyttyä, onko kuljettaja muistanut tehdä työstä asiallisen ilmoituksen ja selvittää kaapeleiden sijainnin.

Kuka

Matti Paavola, kuituverkkosuunnittelija

  • Aloitin Puolustusvoimissa tietoliikenneteknikkona 1996. Nyt toimin Erillisverkoissa suunnittelijana.
  • Ensimmäinen ammattini oli sähköasentaja. Tein sähköasentajan töitä valmistumiseni jälkeen teollisuudessa Ruotsissa sekä paluumuuton jälkeen eri puolilla Suomea. Myöhemmin opiskelin Kuopion teknillisessä oppilaitoksessa sähkötekniikkaa ja pääsin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan rakentamaan tietoverkkoja.
  • Opiskelin työn ohella lisää tietotekniikkaa ja suoritin insinöörin AMK-tutkinnon.

Lue lisää:

Reetta Siltasalmi-Kautto: Insinöörikin saa villitellä!

Atte Tuliainen: Tietoarkkitehtuuri auttaa tekemään parempia päätöksiä

Antti Kauppinen: Harjoittelijasta teknologiajohtajaksi – 20 vuotta merkityksellistä työtä